Mutta itse asiaan, Oltiin eilen kaverini kanssa menossa kuntosalille, kun sitten ajoimme pihaan, katsoimme kummatkin ilo piukassa ettei siellä ole paljoa porukkaa. Mutta paikka vaikutti liiankin autiolta. Aloin itse miettiä, että ei kai tää oo voinu mennä kesälomille. No, kesälomillehan se olikin mennyt! Siinä sitten parit kirosanat taiottiin. Eihän tälle asialle voi mitään, mutta kun minulla ei juuri nyt ole varaa maksaa kahtakymppiä joka kerta, koska ei ole sitä kausikorttia toiselle kuntosalille. Kuntosalihan on kokonaisen kuukauden kesälomalla..
No ei auta itkut markkinoilla, vaan täytyy vaan ahertaa enemmän kotona ja suosia kävelylenkkejä. Toki voin silloin tällöin käydä maksamassa sen kaksikymppiä. Vanhemmillani kuitenkin on pari pientä laitetta kotonaan, joten sielläkin tulee varmasti käytyä!
Olenkin miettinyt itsetunnon parantamista. Tai oikeastaan omaa asennettaan. Laihduin aikaisemmin viime syksynä 15kiloa. Huomasin tietenkin vaa-assa ja vaatteissa asian, mutta peiliin katsoessa en huomannut mitään. En itse koe, että näkisin oman kroppani mitenkään suurempana kuin se oikeasti on. Vaikuttaako asiaan vain se, että oma pää ei ollut vielä tottunut hoikempaan itseensä? Sitä en tiedä.
Oma ongelmani on myös aina ollut se, että haluan kaiken tapahtuvan heti, ja helpoimman kautta. Jos asiat ei tapahdu heti, suutun asialle heti ja sitten lopetan sen siihen. Yritän aina tsempata itseäni, että kyllä se ajan kanssa siitä, kaikki tapahtuu aina ajan kanssa. Aina on helppo puhua ja ajatella ja päättää mielessään. Mutta todellisuudessa olen toivottoman kärsimätön. En ikinä mieti mitään asiaa kauaa. Mietin asiat nopeasti halki, ja sitten päätän pikaisesti.
Myös pahaan tapaani kuuluu se, että olen aina ollut todella laiska sohvaperuna. Jos vaan on vaihtoehto, että jäänkö sohvalle makoilemaan ja katsomaan telkkaria, vai lähdemkö reippailemaan. Tietenkin valitsen sen ensimmäisen.
Mutta tosiaan, olen itselleni luvannut ja päättänyt, että nyt on todellisen elämänmuutoksen aika. Joten se saa myös tapahtua. Tottakai tämäkin asia on tärkeä oman parisuhteeni kannalta, koska suurin huolenaiheeni parisuhteessani on oman kroppani sietäminen. Tiedän, että kihlattuni rakastaa minua tällaisena, koska silloinkin kun tapasimme ensimmäisen kerran, en ollut silloin vielä mikään hoikka. Ja kihlattuni ei tykkää ihan langanlaihoista naisista.
Tottakai, jos itse en viihdy kropassani ja se vaikuttaa minunkin suhtautumiseeni parisuhteeseen, on todellakin viimeinkin aika tehdä jotain! Ei auta voivottelu vaikka kuinka monet kyyneleet asiasta tirauttaisin, vaan minunkin täytyy laittaa tikkua ristiin! Eikä minulta todellakaan tukijoukot lopu. Kaverini tulee kuntosalille aina kuin on tarpeen. Kihlattuni on luvannut tulla kanssani kuntosalille vaikka olisi mikä tilanne.
Hehe :) Tällainen pieni muotoinen itseään perseelle potkiminen tässä postauksessa, mutta hei, tätä olen tarpeen!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti